torstai 22. elokuuta 2013

Tunnelmallinen syksy

Muistan ajatelleeni ennen, etten pidä laisinkaan syksystä tai keväästä - minulle ainoita mieluisia vuodenaikoja olivat kesä ja talvi. Nykyään asia on toisin. Nautin kesän lämmöstä, ihastelen syksyn tunnelmallisuutta, rakastan talven pakkasia ja luminietoksia, odotan kevään vehreyttä ja aurinkoisia ilmoja. Ja koska kesä alkaa olla lopuillaan, on jälleen tullut aika fiilistellä hieman saapuvaa syksyä :) Pimeät illat eivät tuo minulle mukanaan synkkyyttä ja väsymystä, vaan tunnelmallisia hetkiä ja paljon muita pikkujuttuja, joista ei voi iloita muulloin kuin syksyn saapuessa. Syksy tuo mukanaan luvan kaivaa kynttilät esiin, luvan käpertyä huopaan sohvannurkkaan hyvän kirjan kanssa ja luvan sujauttaa hyvillä mielin villasukat jalkoihin. Ja se tunne, kun tulet kirpsakasta syysilmasta kotiin ja saat kuuman kupin kahvia tai teetä lämminttämään sormiasi! Asioita, joista jokaisen on mahdollista nauttia myös arjen kiireiden keskellä :)

UntitledUntitled
hot chocolateHeart

Töiden alettua olen oikeasti nauttinut aikaisista aamuista, jolloin olen saanut herätä päivään rauhassa, syödä aamupalaa itsekseni ja piristyä työmatkalla jo hieman kirpsakassa aamuilmassa. Ilman viileneminen ei laisinkaan minua harmita, vaan oikeasti nautin siitä, kun saa vetäistä takin aamulla päälleni ja tuntea ilman viileyden. Takana on ihana ja lämmin kesä, joten olen täysin valmis vastaanottamaan kylmemmät ilmat! Vuosien sairaalloinen, jopa kesähelteillä vaivannut palelu on taaksejäänyttä elämää, joten olen saanut koko kesän ajan tankata itseeni auringon lämpöä, ja aionkin nyt hyvillä mielin nauttia tästä luonnollisesta syysilman kirpsakkuudesta :) Ilman raikkauden lisäksi nautin syysilmoista kauniin ruskan vuoksi. Vaikka syksy tarkoittaakin paljon myös sadetta, tarkoittaa se myös kauniita aurinkoisia syysilmoja. Ja sadekaan ei haittaa, sillä olen aina rakastanut sateenropinaa - tunnelmaa, tunnelmaa, tunnelmaa!


Bildedryss fall leaves photography heart 8x10 8x12 heart by mylittlepixels
It's A New Beginninglars van de goor photography - Google Search

Ja ne vaatteet.  Rakastan vuodenaikoja myös siitä syystä, että vuodenajan vaihtuessa saan jälleen kaivaa omat, kullekin vuodenajalle sopivat lempivaatteeni vaatekaapin kätköistä esiin. Ja juurikin tässä asiassa syksy on ihan parasta aikaa! Isot huivit. Muhkeat villapaidat. Syystakit monissa eri muodoissaan. Saappaat ja nilkkurit. Pipot. Pitkävartiset neulesukat. Ruskeaa, harmaata ja valkoista. Tunnelmallista vaatetusta. Aina vuodenajan vaihtuessa hiipii esiin uinunut into hankkia itselle uusia kivoja vaatteita. On ihanaa vaihtaa yksinkertaiset kesämekot ja shortsit kerrospukeutumiseen, jolloin vaatevaihtoehdot kasvavat huimasti! 

Untitled~III.IX.XCVIII~ | via Tumblr
Pinterest / HomeFall Outfit | via Tumblr

Syksy tarkoittaa minulle myös tulevan talven odottamista sekä ennen kaikkea joulufiilistelyiden aloittamista! Kyllä - mietin joulua jo nyt, vaikka elämme vasta elokuuta ;) Joulu on nimittäin ehdottomasti kaikkein lempparein aika vuodesta minulle! Joulu ja joulua edeltävä aika on minusta ihan parasta aikaa joulukorttien askartelun, lahjojen suunnittelun, jouluruokien valmistelun sekä joulutunnelman luomisen myötä. Joulu tarkoittaa mielikuvissani myös rauhallista lumisadetta ja aurinkoisia pakkassäitä, ihanaa yhdessäoloa ja hyvää mieltä.  Minulle joulun aika ei todellakaan tarkoita stressaavaa aikaa palkollisine valmisteluineen, vaan mahdollisuutta nauttia toisten ilahduttamisesta lahjojen kautta sekä mahdollisuutta luoda omanlaisensa tunnelma omaan kotiin. Tunnelmallisuuden kautta syksy ja joulu edustavat minulle siis samoja positiivisia asioita :)

PhotographyAutumn
(7) Tumblr-

Tällä kertaa syksy merkitsee minulle jotain aivan uutta tietenkin myös Justuksen myötä. Syksyn saapuminen on saanut minut havahtumaan oikesti siihen, kuinka vauhdilla kulunut vuosi on mennyt! Joulun odottelu ei tarkoita suinkaan tavallista joulunodotusta, vaan myös Justuksen ensimmäistä joulua ja ennen kaikkea Justuksen lähestyvää 1-vuotis synttäriä! Noh, nyt lipesi kieltämättä ajatus jo hieman kauas, mutta olen innoissani - olen niin valtavan innoissani tästä hetkestä ja kaikesta tulevasta, etten voi olla hieman fiilistelemättä jo noinkin kaukaista aikaa! En halua ajatella, että syksyn tarvitsisi merkitä aina jotain uutta ja parempaa, samalla tapaa kuin uusi vuosi joillekin merkitsee. Syksystä nauttiminen merkitsee minulle kykyä nauttia hetkestä sekä kykyä nauttia myös kyseisen vuodenajan parhaista puolista. Vaikka odotankin tulevaa, odotan sitä juurikin sen vuoksi, mitä kaikkea hyvää päivissäni on jo nyt :)

Books - Photography & Abstract Background Wallpapers on Desktop Nexus (Image 1458057)Blackbootsandcoffee | via Tumblri-love-pretty-things | via Tumblr There's an amazing world in every single book.
Hyvää mieltä tuottavat kuvat jälleen osoitteesta weheartit.com :)

Mitä ajatuksia teille saapuvasta syksystä tulee mieleenne? Merkitseekö se teille minun tapaani tunnelmallista vuodenaikaa, vaiko pitkän ja piemeän ajan alkua? Pystyttekö te nauttimaan pimenevistä illoista ja viilenevistä säistä, vai tuleeko kesää ikävä jo pelkästä syksyn ajattelemisesta?

<3: Laura

P.s. Kiitos teille kaikille aivan tavattoman paljon ihanista kommenteistanne, joita edelliseen postaukseen liittyen kirjoititte! Vastaan aivan varmasti niistä jokaiseen mahdollisimman pian 

18 kommenttia:

  1. Olen lueskellut blogiasi kommentoimatta jo melko pitkän aikaa, mutta nyt on aivan pakko laittaa vähän kommenttia.

    Kuvailit syksyä ja joulua aivan ihanasti! Etenkin joulunaika ja villasukat, kynttilät, sekä pimeät loppusyksyn illat viltin mutkassa sohvan nurkassa, kuulostavat taivaalliselta.

    Itken, sillä tiedän ettei tämä syksy, eikä varsinkaan joulu tule olemaan mitään noin ihanaa. Itken, muistellessani vusosien takaisia jouluja, ja purskahdan vielä vuolaampaan itkuun kun muistelen viime joulua. Umpisuolen leikkaus, traagiset muistot kahden vuoden takaisesta joulusta, eikö se jo riittäisi? No ei, ei tietenkään, kun anoreksiankin piti tunkea vielä tuohon väliin! Miksi vielä anoreksiankin piti tulla tahrimaan muistoja lempi vuodenajastani, joulusta?! En voi enää odottaa joulua innolla, en en ainakaan tänä vuonna. Ehkä ensi vuonna joulu on taas hieman helpompi, ehkä ei, mutta tiedän ettei joulusta enää koskaan voi tulla yhtä mahtavaa ja ihanaa, kuin se oli kolme vuotta sitten. Ennen traagista tapahtumaa ja ennen anoreksiaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi neppu ♥ Tuntuu ihan todella pahalta kuulla, että sinulla liittyy jouluun näin vaikeita muistoja. Muutenkin olet selvästi käynyt läpi aivan todella vaikeita asioita, mutta joulun kaltaiset juhlapyhät tekevät vaikeista kokemuksista entistä ahdistavimpia ja kamalampia.

      Toivon todella kovasti ja ennen kaikkea uskon, että sinunkin on vielä mahdollista saada paljon itsellesi uusia hyviä muistoja niin vuoden varrelta kuin joulun ajaltakin. Tiettyjä vaikeita muistoja on vaikeaa unohtaa, mutta haluan luoda sinuun uskoa siihen, että sinullakin on vielä mahdollisuus selättää anoreksia, jolloin se ei ole enää luomassa lisää vaikeita muistoja sinulle. Saat terveen elämän kautta mahdollisuuden elää oikeaa elämää saaden samalla ihania uusia kokemuksia ja muistoja :) Lämmin halaus sinulle ja paljon jaksamista♥

      Poista
    2. Kiitos Laura ihanasta kommentistasi! Vaikutat todella hyväsydämmiseltä ihmiseltä. Ja vaikka minun jouluni eivät enää koskaan tule olemaan entisensä, yritän uskoa, että ne helpottaisivat vuosi vuodelta.

      Ihanaa syksyä ja joulun odotusta sinulle Laura! Uskon, että joulustasi tulee kaikkein ihanin Justuksen myötä <3

      Poista
  2. Ihania kuvia!
    Tosin rakastankin syksyä :)
    Hyvät lenkkisäät ja mukavan raikas ilma. Mulle kesän sää on ehkä se inhottavin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy on kyllä ihan mahtava vuodenaika juurikin sen ilman raikkauden vuoksi! :) Monelle kesän kuumuus tuntuu varmasti ihan ahdistavan tukalalta ja silloin syksyn saapuminen on varmasti todella helpottava asia!

      Poista
  3. Ihana kuulla ja lukea sun elämänilon tuomia ajatuksia. Voi kun itsekin voisin ja pystyisin nauttimaan vielä joku päivä ja voittaisin tämän hirvittävän anoreksiapeikon. Tsemppiä sulle! T:Taina M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina :) Aivan varmasti pystyt selättämään anoreksian vielä jonain päivänä - älä koskaan luovuta ja lopeta taistelemista! Tsemppiä sinullekin ja paljon jaksamista ♥

      Poista
  4. Voih! Ihanalta kuulostaa hehkutuksesi syksystä, voin samaistua jokaiseen asiaan! Yksi asia on omalta osaltani pakko lisätä, että jääkiekon sm-liiga alkaa aina syksyisin. Sitä ei aina malttaisi odottaa :). (Voi niitä naisparkoja, jotka ei kyseistä lajia seuraa).

    Mä tykkään syksystä, mutta toisaalta haikeana muistelen mukavaa taakse jäänyttä kesää. Alkusyksy on yleensä parasta aikaa syksyssä, mutta sitten kun on ollut monta kuukautta pimeää, märkää ja harmaata, niin mulla alkaa mieli olemaan matalampi ja ei ole oikein energiaa tehdä mitään. Ensilumen sataessa mieli on huomattavasti virkeämpi, kun saa vähän valoa ympärille. Mä olen sellainen, joka tarvitsee paljon valoa ja aurinkoa. Mutta ehdottomasti odotan innolla mitä tuleman pitää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä! Eilen käytiin jo Jarnon kanssa läpi sm-liigan otteluohjelmaa listaten otteluita, joita täytyisi päästä katsomaan! :D Eli kyllä, sm-liigan alkaminen on myös yksi syksyn parhaista jutuista ;)

      On kyllä totta, että alkusyksy on juurikin sitä ihaninta aikaa, ja jos lumentulo viivästyy, niin silloin alkaa kyllä tuntua syksy melkoisen pitkältä ja pimeältä! Mutta joulufiilistelyt ja -valmistelut kun vaan aloittaa tarpeeksi aikaisin, niin ei sitä pimeyttä edes huomaa ;)

      Ihanaa alkavaa sykyä ja ennen kaikkea sitä jääkiekon odottelua sinulle Jenni! :)

      Poista
  5. Heips Lauraseni!

    Näin spontaanisti ajateltuna syksy on perinteisesti ollut se vähiten miellyttävä vuodenaika minulle. Jenni, tuossa yllä, pukikin itse asioissa sanoiksi ajatukseni syksystä. Pidän eniten alkusyksystä, kun ruska ja syysaurinko ovat kauneimmillaan, valoa vielä riittää ja ekat kirpakat syysviileät ilmat syksyn tuoksuineen saapuvat. Mutta, voi sitä tuskaa, kun valo kaikkoaa, kaikki on märkää, pimeää, tuulista ja kylmää... Enemmän kuin itse joulupukkia olenkin viime vuosina alkanut odottamaan jo 21.-22.12. tienoota ja talvipäivänseisausta, jonka jälkeen pikkuhiljaa valo alkaa taas ottaa voiton elämästä. Pikkutyttösenä joulu oli ehdottomasti minullekin vuoden kohokohta, mutta anoreksian astuttua kehiin on siitä yhä enenvissä määrin tullut elämän pieniä stressikohtia. Kuten Neppu tuossa yllä (tsemppiä ja kaikkea hyvää vain Nepulle!) kuvasi liitty meillä monilla varmasti jouluun vahvoja lapsuuden muistoja, mutta sitten joulumuistot ja joulut a.a. (aikoihin anoreksian) ovatkin ihan toinen luku (tosin ei välttämättä yhtä rankkoja kuin Nepulla). Edelleen rakastan joulun tunnelmaa; kynttilöitä, tuoksuja, tonttuja... mutta itse jouluaatto tuntuu nykyään kaiken sen etukäteistunnelmoinnin antikliimaksina. Ei, joulu ei koskaan voi olla mitä se joskus oli, ihan siitäkin syystä että lapsen mieli ei enää vanhetessa ole se sama (välttämättä...!) ja aikuisena ei kerta kaikkiaan ole joulussa samaa maagisuutta kuin lapsena. Mutta, koskaanhan ei ole liian myöhäistä rakentaa uusia mukavia aikuisen joulumuistoja, ja viimeistään jos lapsia siunaantuu niin niiden kautta saa toivon mukaan elää taas hippusen verran sitä maagisuuden aikaa... Joten, Laura, jos joulu on Sinulle tähänkin mennessä ollut ajoista ihanin niin Justuksen myötä siitä tulee varmaan tuplasti niin ihanaa! :)

    Mutta, pitkän vuodatuksen päätteeksi: lempivuodenaikani on ehdottomasti kevät ja kuukausista huhtikuu, kun luonto alkaa heräämään ja ihana kesä on vielä edessäpäin. Valoa riittää, lintuset lauluineen palaavat lämpöisemmiltä leveysasteilta, lumen sulattamat purot solisevat ja nuput puhkeavat puissa ihanaan vaaleanvihreään kukkaan... ekat leskenlehdet ja valkovuokot... Ei, näitä ei totisesti ole voittanutta!

    Mitä ihaninta viikonloppua Sinulle, Laura! Sinulla taisikin olla perjantai vapaa, ja jonkinmoinen mukava kyläily taas tiedossa? Nauti!

    Lämpimiä loppukesän halauksia Sinulle ja pojille!

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Andrea! Sait minut itkemään tällä (miten sen sanoisin...) huomioon ottavalla kommentillasi! (Ei paras sana, mutta kelvatkoon) Kukaan tosiaan ei voi tietää, mitä olen joutunut kokemaan, mutta uskon, että kaikilla anoreksiaa sairastavilla/sairastaneilla on joitakin inhottavia muistoja anoreksian ajoilta, jotka peittoavat alleen suurimmanosan niistä hyvistä muistoista. Oli todella ihanaa lukea kommenttisi, sillä et vähätellyt siinä kirjoitustani/kokemuksiani. Niinkuin jo mainitsin kukaan ei tosiaan voi tietää tai tuntea, sitä kamaluutta, joka minulla liittyy jouluun. Niin traaginen tapahtuma joululta kahden vuoden takaa, kuin ne anoreksian täyteiset joulupäivätkin, lisänä umpisuolenleikkaus, joka sekään ei ihan putkeen mennyt. Kiitos tästä huomioivasta ja asoallisesta kommentista sinulle Andrea, vaikkei sitä varsinaisesti minulle ollutkaan tarkoitettu!(:

      Poista
    2. Andrea, muistelenkin keväällä olleen puhetta kanssasi siitä, kuinka kevät juurikin on se sinun lempi vuodenaikasi! Vaikka itse pidänkin syksystä, niin ymmärrän kyllä myös sen pimeyden tuoman ahdistuksen, joista niin moni kärsii. Jos on yhtään taipuvainen kaamosmasennukseen, niin kyllä syksyn ja talven pimeys tuntuu varmasti pitkältä ja vaikealta ajalta!

      Minulla taas tuo joulun maagisuus tuntuu säilyneen ihan tähän asti :) Jopa niin vahvasti, että vaikka toki anoreksia on mukanaan tuonut ahdistusta jouluihin, niin tavallaan olen myös joulun ansiosta selvinnyt vaikeista ajoista paremmin mielin. Useampikin joulunalunen on saanut mielen korkeammalle, vaikka osastolla olenkin ollut. Tällöin olen saattanut uppoutua joululahjojen suunnitteluun ja korttien tekoon saaden muutakin ajattelemista kuin sairaus :) Ja tosiaan, vaikka olen onnistunut säilyttämään sen joulun ihanuuden läpi jokaisen vuoden, niin Justuksen myötä se varmasti vähintäänkin tupalaantuu! Sillä viime jouluina jo Ida-pikkuisen seuraaminen jouluna on ollut ihanaa ♥

      Toivon kovasti, että pystyt syksyn pimeydestä huolimatta nauttimaan edes vähän tästäkin ajasta Andrea! Toivotaan yhdessä, että kevät saapuisi sitten nopeasti vuoden vaihteen jälkeen :)

      Ja kiitos Andrea viikonlopputoivotuksista :) Tosin lauantai- sekä sunnuntai-illat menevät töissä ;) Eikä viikon ainoa vapaapäivä tänäänkään sujunut ihan suunnitelmien mukaan, kun olemme olleet koko perhe kipeinä :( Pojat olivat kovastikin kipeitä alkuviikosta ja minä olen flunssaillut nyt pari päivää. Mutta onneksi saimme siskostani poppoineen piristäviä vieraita juuri äsken iltasella :) Ja huomenna voi taas mennä töihin, kun on vapaapäivä tullut sairastettua! ;)

      Ihanaa viikonloppua sinulle Andrea ja samoin sinullekin Neppu! ♥

      Poista
    3. Kiitos Ihanat Laura ja Neppu! ♥

      Poista
    4. Kiitos teille Andrea ja Laura! Ja hyvät viikonloput molemmille <3

      Poista
  6. Mä haluaisin postauksen liikunnasta, ois tosi tärkeetä! Haluisin oppia syömään enemmän, mut en tiedä paljonko pitäis urheilla että voisin esim syödä saman verran kun sä, silleen et en lihois ainakaan nopeesti ja paino pysyis samana. Pelkään sitä et paino vaan nousee tosi nopeeta heti. Onks mahdollista syödä näit samoja määriä kun sä syöt lihomatta?? En voi uskoa, koska mun sairaille silmille tää kaikki näyttää tosi isolta määrältä :( Mut mua kyllä houkuttelis kokeilla olla niin, että mikään ei olis kiellettyä.

    T. Anni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Anni! Aloin tuossa kirjoittelemaan jo pyynnöstäsi eräänlaisesta näkökulmasta kirjoitettua postausta liikuntaan liittyen :) Ajattelin julkaista sen ehkäpä sunnuntaina tai alkuviikosta, miten nyt ennätän sen viimeistellä! En tiedä vastaako teksti toivettasi, mutta toivon sen ainakin herättävän ajatuksia aiheeseen liittyen!

      Sinun sairautesi taitaa olla nyt niin päällä, että et pysty realistisesti tarkastelemaan omien ruokailujesi määrää ja tarpeellisuutta - määrät eivät varmasti vastaa tarvettasi. Mutta haluaisin vain korostaa sitä, että liikunta ei varmasti ole nyt sinulle hyvä asia monessakaan mielessä. Liikunnan tulisi seurata vasta riittävää syömistä ja täysiä energiavarastoja, eikä suinkaan olla edellytys vapaalle syömiselle!

      Lisää ajatuksia aiheeseen liittyen sitten postauksessa, mutta sitä ennen toivotan sinulle valtavasti tsemppiä ja rohkeutta syödä vapaasti! Ole rohkea ja uskalla kokeilla vapaampaa syömistä. Saat varmasti huomata, että mitään pahaa ei oikeasti tapahdu sinulle, vaan loppujen lopuksi siitä ei seuraa muuta kuin hyvää :)

      Poista
  7. Onneksi en ole ainoa, joka odottaa jo nyt joulua! Olen nimittäin päättänyt, etä tästä joulusta tulee parempi kuin vuosiin! Useampi joulu on jo mennyt suorittaessa koulutöitä kuin hullu joululomalla ja anoreksian kynsissä. Tämän joulun aion elää oikein kunnolla; otan kaikki ahdistavat ja menetyt joulut takaisin! Tjaa-a... Ainakin halu juhlistaa joulua rauhallisin ja leppoisin mielin on kova, mutta mulla on vielä tosi paljon ajatuksien työstämistä, jotta voisin joulun rentoutuen viettää. Joululoma kun täysyisi olla sitä perheen kanssa yhdessäoloa ja rentoutumista, jotta akut saisivat taas latautua. Toisaalta mua vähän pelottaa myös se, jos tämäkin joulu on samanlainen kuin edelliset; istun yksin omassa huoneessa itkien kaikki koulukirjat avoinna edessäni... En haluaisi enää sellaisia jouluja. Onneksi jouluun on vielä nelisen kuukautta aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin on jo hieno asia Mari, että haluat saada aikaiseksi muutoksen, haluat luoda rennomman ja stressittömämmän joulun itsellesi aiempiin joululomiisi verrattuna :) Uskonkin, että motivaatiosi parntantua ja todellinen halusi olla armollisempi itsellesi myös muun elämän, kuten vaikkapa juuri koulutöiden suhteen, kantaa jo pitkälle. Jouluun on tosiaan vielä aikaa, joten nyt vaan päivä kerrallaan sitä positiivista muutosta pikkuhiljaa luoden :)

      Ihanaa alkavaa syksyä Mari sinullekin! ♥

      Poista

Otan ilolla vastaan teiltä kommentteja: niiden avulla voimme vaihtaa ajatuksia sekä antaa vertaistukea toisillemme :)