Tässä olisi nyt sitten paljon toivottu ruokapäiväkirja minun yhdeltä arkipäivältäni. Tämä kyseinen ruokäpäiväkirja on kuluneen viikon maanantailta eli kuvaa juurikin sitä minun tämän hetkistä syömistäni arkena. Tänä kyseisenä päivänä minulla oli aamuvuoro, joten tässä pääsee näkemään hyvin myös työpäivilleni tyypillistä ruokarytmiä hieman :)
Aamupala klo 06.00
Kello soi minulla aina puoli kuusi ja aamupalan syöntiin pääsen yleensä kuuden maissa. Aamupalana minulla oli tuttuun tapaan maitorahkaa lisukkeineen ja Real-ruisleipä sekä kofeiinitonta teetä.
On ollut ihanaa herkutella mummon ja papan poimimilla mustikoilla ja vanhempieni pihasta kerätyillä vadelmilla - hyvä vitamiinipommi heti aamusta! :) Lisukkeena tällä kertaa oli myös banaania sekä Marlin omena-raparperikeittoa. Leivän päälliset jäivät hieman köyhiksi, mutta rapeaksi paahdetun Realin päälle laitoin oivariinia, Valion Lapin juusto -kimpaleesta viimeismmät palaset sekä kurkkua. Teelaatuna oli jälleen ihanaa Clipperin vadelmateetä :)
Kuten aiemmin työruokailuistani kertoessani kirjoitinkin, niin enempää tässä vaiheessa en ruokaa kaipailekaan - arkiaamuina kun syön selvästi myöhemminkin - enkä oikein täydemmällä mahalla jaksaisi töihin polkeakaan. Mutta yhtään vähemmälläkään en pärjäisi, vaan totisesti tarvitsen kunnon aamupalan jaksaakseni ensimmäiset tunnit töissä!
Aamukahvit töissä klo 9.00
Töissä en tietenkään voinut valokuvia ruoistani ottaa, mutta näihin aikoihin oli aamukahvien aika, jolloin söin lautasellisen ruispuuroa mansikkamehukeitolla. Join myös kupillisen kahvia kevytmaidolla. Kuten aiemmin kirjoitinkin, niin iltavuoroa seuraavana päivänä on minulla yleensä ihan tajuttoman kova nälkä - niin myös nyt, joten puuro tuli ihan tarpeeseen. Mutta yleensäkin, oli nälkä tai ei, tankkaan tässä vaiheessa aamua aina, jotta jaksan lounaaseen asti. Iltavuoroon oli edellispäivänä eräs hoitajista ostanut lemppareitani Daim fanipaloja, joten taisimpa tuolloin napata ennen lounasta yhden tai kaksi fanipalaakin vauhdissa!
Lounas klo 12.30
Lounaaksi tein itselleni mukaan annoksen viikonloppuna ylijääneestä fetacouscousista sekä marinoimattomista kansasuikaleista. Olimme syöneet couscousia täytetyn taimenen kanssa aiemmin, joten paistoin kansasuikaleita sitten yksinkertaiseksi lisukkeeksi. Ja lounaallekin nälkä oli taas puuhakkaan aamun jälkeen äitynyt kovaksi, joten näin ollen kunnon lämmin ruoka tuli töissä enemmän kuin tarpeeseen!
Välipala klo 16.20
Minun piti päästä töistä kolmelta, mutta työt hieman venähtivät ja pääsinkin lähtemään vasta neljältä. Sinänsä tuo ei olisi haitannut mitään, mutta olin sopinut poikien kanssa treffit ruokakauppaan, sillä meille oli tuolloin tulossa viiden aikoihin vieraita! Noh, siellä ne pojat odottelivat minua ja vasta puoli neljän jälkeen pääsin ilmoittamaan, etten ennätä lainkaan kauppaan. Niimpä töistä lopulta lähtiessäni poljin vauhdilla kotiin, ja ennen kuin aloitin raivoisan pikasiivouksen, söin pikaisena välipala hirmuiseen nälkääni Real-leipää graavilohella ja salaatilla sekä Olo-viilin.
Minusta graavilohi on ihan tavattoman hyvää, mutta Jarnosta ei sitten laisinkaan. Näin ollen joudun pitämään pintani ja ostamaan itselleni herkuksi graavilohta silloin tällöin. Olenkin nyt syönyt harvinaisen usein graavilohta, sillä söin sitä tosiaan alkuviikolla, mutta ostin myös viikon puolivälissä lisää samaista kalaa itselleni!
Päivällinen klo 18.00
Vieraat saapuivat ajallaan juuri kun olimme suunnilleen saaneet kaiken valmiiksi :) Kylään saimme ystäväpariskunnan ja heidän vuoden ikää lähestyvän poikansa. Viimeksi, kun olimme heillä, valmisti isäntäväki pitsaa, joten nyt oli sitten meidän - tai siis Jarnon - vuoro kokkailla. Tarjolla oli limoncello-kanapastaa, mitä Jarno on kerran aikaisemminkin tehnyt. Pitkään olinkin jo ehtinyt toivoa uusintaotosta samaisesta ruoasta ja nyt vihodinkin sitten! Ruoan ideana on siis limoncellolikööri sekä mascarponejuusto, myös mausteita ruoka sisälsi laidasta laitaan. Päälle parmesaania ja ruokajuomana lasi vieraiden tuomaa etelä-afrikkalaista valkoviiniä :)
Jälkiruoaksi Jarno oli ostanut mustikkapiirakan makuista Aino-jäätelöä, mitä en ollut itse koskaan maistanutkaan! Jäätelö oli todella hyvää, vaikka yleensä pidänkin enemmän suklaisista mauista :)
Koska en vieraidemme vuoksi liiemmin kehdannut annoksiani käydä kuvailemaan - mitä nyt otin muutaman yleisen kuvan - niin tarkkaa kuvaa annoksestani ei ole. Söin kuitenkin jäätelöä ehkäpä noin parin desin verran ja join kupillisen maitokahvia :)
Iltapala klo 22.00
Tämän kyseisen päivän jälkeen minulla oli seuraavat kaksi päivää vapaata, joten päätimme vielä katsoa vieraidemme lähdettyä parin tunnin elokuvan. Jossain vaiheessa Jarno paistoi itselleen jonkun valmispitsan, josta minäkin otin pienen palasen, vaikkei metukkapitsa mitään herkkuani olekaan. Lisänä söin loput edellispäivän puolukkaisesta tuorepuurostani. Olen tehnyt useaamankin kerran tuorepuuroa jääkaappiin valmiiksi iltavuorosta paluuta ajatellen ja näin myös edellispäivänä, jolloin olin sunnuntai-illan töissä.
Lopuksi napsin vielä suuhuni kuivattuja taateleita, joita söin ehkäpä kolmanneksen verran tuosta koko pussin määrästä. Vaikka usein syön suklaata ja karkkiakin, on taateleista tullut myös todella mieluisia minulle. Mutta tosiaan, iltapalani koostui tällä kertaa pitsapalasta, puolukkatuorepuurosta sekä taateleista. Minulle on jäänyt tavaksi, että syön vielä juuri ennen nukkumaan menoa myslipatukan varmistamaan sen, etten ainakaan yöllä heräisi nälkään, mutta tällä kertaa tuli taateleita syötyä sen verran, etten enää sitä lainkaan kaivannut! Näillä siis pärjäilin hyvin :)
Aiemmissa ruokapäiväkirjoissa on tainnut aika poikkeuksetta olla mukana vielä yösyömisiä, mutta nyt alkaa kroppani olla jo sen verran tasapainoisessa tilassa, ettei yönälkäkään enää samalla tavalla vaivaa. Joskus toki näin on, mutta se juontaa yleensä juurensa vaikkapa kuluneen päivän aikana tapahtuneesta tavallista suuremmasta energian kulutuksesta tai venähtäneestä ateriavälistä, eikä suinkaan kropan vajaaravitsemuksesta ja tavallista suuremmasta energiantarpeesta! Kroppani alkaa olla niin hyvässä voinnissaan ja ravitsemustila todella kohdillaan, että enää nälkäni ei ole loputon. Nälkä tulee tavallisesti, siihen vastataan tavallisesti ja kroppa voi hyvin - ja tietenkin myös mieli :)
Tällainen on siis yksi esimerkki minun arkipäivän ruokailuistani. Tämä on kovin tyypillinen jokaiselle aamuvuorolleni ja vapaapäivälleni, mutta iltavuorossa ateriarytmi onkin sitten täysin erilainen, kuten aiemmin kuvailinkin postauksessa, jossa työruokailuistani kerroin. Ehkäpä täytyy tehdä myös iltavuoron ajalta ruokapäiväkirja joskus, mikäli sen onnistuisin jotenkin fiksusti toteuttamaan myös kuvien kera :)
<3: Laura
Mulle tuli mieleen, että onko sulla joku ruoka tai juoma, joka on mielestäsi niin pahaa ettet pysty syömään vai oletko ns "kaikkiruokainen"? :)
VastaaPoistaOliivit ja purjo-perunasosekeitto! Eli siis noita kahta lukuunottamatta en keksi ruokia, joita en haluaisi syödä :D Oliivit vaan ovat yksinkertaisesti pahoja mielestäni ja inho kyseiseen sosekeittoon liittyy lapsuuden ruokatraumoihin ;) Oikeastaan sairauden myötä olen oppinut arvostamaan hyvää perusruokaa ja oppinut melkeimpä kaikkiruokaiseksi :)
PoistaMusta on Laura niin ihanaa kun jaksat toteuttaa näitä ruokapäiväkirjoja! Niitä on aina ihana lukea, ruokasi kun näyttävät aina niin hyviltä ;)
VastaaPoistaMukavaa kuulla Susu, että nämä yhä jaksavat kiinnostaa! :) Hih, taitaa olla niin että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella - minusta nimittäin aina muiden ruoka-annokset ovat niin hyvän näköisiä ;)
PoistaNam taatelit!<3 Voisin vedellä niitä juurikin karkin sijaan ja paljon. Hyvältä näyttää jälleen kerran :)
VastaaPoistaTaatelit ovat kyllä olleet niin positiivinen yllätys! Melkein kuin karkkia söisi - niin ihanan makeita ne ovat :)
PoistaHyvältä ja ennen kaikkea normaalilta näyttää! :)
VastaaPoistaJa on myös hyvä kuulla, että sun keho on jo hyvin löytänyt tasapainon. Tasapaino ja kultainen keskitie onkin varmasti aika ydinasia anoreksiasta parantuessa. :)
Tälläistä mäkin haluaisin mun ruokailujen vielä olevan, normaalia.
Tosi hieno juttu, että olet saanut ruokailut töissäkin sujumaan.
Itsellänikin on sillä saralla hyviä uutisia! Ennen koulun alkua jännitti, tulenko ylipäätään syömään kouluruokailuissa mitään. Mutta asetin itselleni jo heti ensimmäisestä päivästä säännön. Ja nimenomaan MINÄ määräsin! Nimittäin kouluruokailuista ei luisteta! Ja se on toiminut todella hyvin alusta saakka. Niin huonoja muistoja ja vaikeita hetkiä kouluruokailuihinkin on liittynyt, että ihan tuntui jännältä ilmestyä piitkän tauon jälkeen taas ruokalaan! Ja annokseni - ne ovat ihan kunnollisen kokoisia! Lautasmalli on auttanut tässä asiassa tosi paljon, kun on täytynyt arvioida (varsinkin laatikkoruokien) määrää. Ravitsemusterapeutilla käydessäni mm. kouluruokailuun tuli muutama lisäys sen perus ruuan lisäksi, mutta nekin olen saanut hyvin otettua mukaan. Joten nyt mun kouluruokailu näyttää jo tosi hyvältä. :)
Tuo mitä kirjoitit kehoni tasapainosta, on niin totta kuin olla ja voi! Juuri siltä minusta nyt tuntuukin! :)
PoistaVoi että, ihan mahtavaa lukea tällä tavalla Mari sinunkin edistysaskelista! Ihanaa, kun jaksat jakaa niitä täälläkin - tulee niin hyvä mieli puolestasi :) Tuo on kyllä niin hienoa, että pystyt tuolla tavalla ottamaan itse vastuun parantumisestasi ja edistyksen askelistasi. Voin nimittäin kokemuksesta sanoa, että juuri sellainen tuottaa sitä parasta ja pysyvintä tulosta :) Vaikka näennäisesti ja ulkopuolisten silmin edistyminen olisikin hitaampaa tuolla tavoin kuin ehkäpä osastolla, niin itse taistelemalla ja oman motivaation voimin tulos on paljon varmempaa ja pysyvämpää!
Jatka tyttönen samaan malliin! <3
Tänne on vaan aina niin ihanaa tulla ilmoittelemaan edistysaskelistani, kun blogistasi ja sanoistasi olen saanut valtavasti voimaa parantumiseen! :) <3
PoistaEi kai oo vähentynyt huomaamatta syömiset ??!! :O Jotenkin aistin sellasta, kun on jäänyt jotkut välipalat pois ja iltapalakin tuntuu nyt pienemmältä. Huolestuin ihan !
VastaaPoistasamaa mieltä! kun vertaa, niin musta tuntuu että tässä on ainakin 500kcal vähemmän kun sun edellisissä..:/
PoistaKomppaan edellisiä. Ihan ihmettelin kun näytti jotenkin vajavaiselta verrattuna edellisiin ruokapäiviksiin. Toivottavasti oon vaan vainoharhanen, eikä mitään syytä huoleen oo ??? :/
PoistaT. Anni
Kuten eräs anonyymi alemmas kommentoi, on varmasti aivan luonnollista, että ravitsemustilan korjauduttua, myös ruokamäärät tasoittuvat! Kyseessä ei ole todellakaan mikään tietoinen tai tiedostamaton sairauden johdattelema päätös, enkä itse edes ole asiaa ajatellut tuolta kannalta - ennemminkin tämä on jopa terveen kropan merkki. Syön täysin nälkääni, mielitekoihini ja painoni on vihdoinkin normaalissa. Olen aloittanut työn ja elämä on pysynyt aktiivisena ja siitä huolimatta paino on varmasti pysynyt kohdillaan :)
PoistaVoin sanoa ravitsemustilani olevan nyt niin hyvä, että kroppani ei enää huuda ruokaa samaan tapaan kuin ennen. On luonnollista, että energiantarve tasaantuu, kun keho voi paremmin, eikä ole aliravitsemustilassa. Kyse on siis lonnollisesta ruokamäärien tasaantumisesta, mikä kertoo parantumisestani - eikä todellakaan mielen haparoinnista :)
Kun aloin tekemään ruokapäiväkirjoja blogin puolelle imetin ja olin runsaasti alipainoinen. En ole kahteen kuukauteen enää imettänyt ja aliravitsemukseni on korjaantunut lähes kymmenellä kilolla. Joten on aivan ymmärrettävää, että myös energiantarpeeni on erilainen kuin ennen. Ja täytyy muistaa, että tämä ruokapäiväkirja on vain yksi monista - joskus syön enemmän, joskus ehkä taas vähemmän, mutta tasapainoinen ja riittävä kokonaisuus ratkaisee :)
Mutta haluan huomauttaa, että vaikka minun kroppani voi hyvin eikä enää huuda hädissään ruokaa - mikä jonkun silmissä voi näyttää ruokamäärien vähenemisellä - on monen tätä blogia lukevan tilanne vielä toinen! Joten moni kaipaa varmasti oikeasti tätäkin enemmän ruokaa ja paljon, mikä pitää pitää mielessä! Näin ollen oma tilanne täytyy yrittää huomioida, eikä verrata omaansa suoraan minun tilanteeseeni. Joten jos vaikkapa oma ateriasuunnitelma sattuisi olemaan suurempi kuin minun ruokapäiväkirjani, on sillä varmasti tarkoituksensa ja todellinen tarpeensa!
Ok. Mut oo varovainen anoreksian kanssa. Se osaa huijata just tollasissa ajatuksissa tosi hienosti!!! Esim sun kommentin loppu jossa vertaat muiden syömisiin, että ne saattaa syödä enemmän kun sinä, kuulostaa suoraan anoreksian tekemältä ajatukselta... :/ Hyvältä kuulostaa mut pidä varas! En oo ikinä tavannut oikeesti parantunutta ihmistä, tai siis silleen, et kaikki palaa takas sairauteen ennemmin tai myöhemmin vvaikka miten luulis parantuenensa :( toivottavasti sulle ei käy niin.
PoistaAnonyymi: Mietin ihan samaa tosta kommentin loppuosasta. Kuulostaa ihan mun sanomalta, koska mä vertailen syömisiäni muihin ja aina varmistan, että muut syö mua enemmän. Mut Lauralla voi olla erilailla, kuten se sano, että keho jotekin tasapainottaa ruoan tarpeen tai jotain. En tiedä, kun en oo paranemisessa päässyt sellaseen vaiheeseen ikinä, mutta vähän pelottavalta toi kuulostaa. Mut tsemppiä Laura!
PoistaT. Anni
Hei!
VastaaPoistaUskaltaudun vasta nyt ensimmäistä kertaa kommentoimaan. Olen lukenut blogisi läpi alusta lähtien ja jotkut tekstit todella moneenkin kertaan.
Sairastan myös anoreksiaa ja olen saanut mielettömän paljon voimia blogisi lukemisesta. Matkaasi on ollut upeaa seurata ja olen niin, niin onnellinen, että sinulla menee nyt noin hyvin! Olet todellakin ansainnut sen ihanan, normaalin ja vapaan elämän!
Onnittelut vielä suloisempaakin suloisesta Justus-herrasta! Haikara toi kyllä paketin aivan oikeaan osoitteeseen, olet hänelle upea äiti ja on ollut hienoa lukea, kuinka Jarno on sinua tukenut ja pärjää mahtavasti Justuksen kanssa. Olette kyllä loistovanhemmat hänelle!
Olen saanut niin paljon inspiraatiota omaan paranemiseeni sinulta. Tilanteeni on nyt aika huono, mutta olen ottanut myös tavoittekseni normaalipainon ja aion siinä onnistua!
On ihanaa lukea nykyisin postauksiasi arjestasi. Nauti siitä kaikin siemauksin! Ruokailusi ovat nyt ihalitavan rentoja, monipuolisia ja sallivia, niistä voin todellakin imeä voimaa omiin syömisiini.
Anteeksi kilometriviesti, jatkossa kirjoittelen lyhyemmin! Hyviä työpäiviä sinulle, vaikutat todella ihanalta ja sydämelliseltä nuorelta naiselta!
<3: Aurora
Olen jokaisesta sanasta Suroran kanssa samaa mieltä! Olet aivan ihana ihminen, minun oma idoli!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKiitos Aurora aivan tavattoman ihanasta kommentista! Olen oikeasti todella onnellinen siitä, mikäli tekstit auttavat sinua ja tukevat omalla tielläsi. On ikävää kuulla, että sinun tilanteesi on huono, mutta tuo motivaatio ja taistelutahto kuulostavat todella hyviltä - ja ennen kaikkea ne ovat kullan arvoisia asioita parantumisen tiellä!
PoistaOlen kieltämättä saanut aivan mahtavat tukijoukot Jarnosta ja lopulta Justuksesta itselleni - toinen auttoi parantumiseni kunnolla käyntiin ja toinen sen lopulta viimeisteli <3 Toki myös muilla läheisilläni on ollut arvokas merkitys selviämiseeni, enkä ilman heitä tässä olisi. On ollut siis aivan mahtavaa jakaa tätä nykyistä arkea ja onnea heidän kanssaan :)
Lämmin tsemppihalaus sinulle ja paljon jaksamista! <3 Mukavaa jos jaksat jatkossakin kommentoida :)
Samoin kiitos ihana Nata sinullekin kauniista sanoistasi <3
PoistaKiitos todella paljon vastauksesta! On ihanaa, kun näet vaivaa ja vastaat jokaiseen kommenttiin, arvostan sitä tosi paljon:)
PoistaOlet aivan oikeassa, halun parantua tulee lähteä minusta, kukaan muu ei voi puolestani parantua vaan itse on mentävä sen harmaan kiven läpi. Mutta nyt minulla tuntuu olevan enemmän tahtoa parantua kuin ikinä, osa kiitoksista kuuluu sinun blogillesi, KIITOS!
Perhe ja läheiset ovat kyllä kultaakin kalliimpia paranemisen tiellä. Olen myös onnellinen siitä, että minulla on tukijoukkoja ympärilläni.
Kiitos paljon tsempeistä! Todellakin kommentoin jatkossakin!:) Lämmin halaus sinullekin ja ihania alkusyksyn päiviä! <3
Todella hyviltä näyttää syömisesi, Laura! :)
VastaaPoistaIhanaa, että kroppasi on pitkän taistelun jälkeen nyt vihdoin löytämässä tasapainon, eikä nälkäkään enää ole loputon. Todella lohdullista lukea.
Jatka samaan malliin!
Mitä mukavinta viikon alkua Sinulle!
♡ ♡ ♡
Voin todellakin Andrea lohduttaa, että sen tasapainon löytäminen on kuin onkin mahdollista! Ensin täytyy vaan tyydyttää se loputtomalta tuntuva nälkä - mikä ei siis lopulta olekaan loputon - ja täyttää ne kauan vajaina olleet energiavarastot. Sen jälkeen niin psyyke kuin kroppakin voivat todella voida hyvin ja tasapainoisesti :)
PoistaIhanaa sunnuntai-iltaa sinulle rakas Andrea! <3
Ruokasi näyttävät kyllä aina niin ihanilta! Itsekin pistin merkille, että ruokamäärät näyttävät pienentyneen, tosin eivät varmasti tarkoituksella. Muista nyt pitää huoli siitä, että kiireestä huolimatta ehdit syödä riittävästi! Keho varmasti tietää, mutta ulkonäöstä päätellen painoa olisi hyvä olla vielä jonkun verran enemmän! Helposti sitä unohtaa, että ei olekaan vielä normaalissa tilanteessa, vaikka painolukema näyttäisi normaalin rajaa tai hieman enemmän ja haluaisi elää sitä arkea. Kiinnitä siis edelleen huomiota, että todella tulee syötyä tarpeeksi, kiire saattaa sekoittaa nälän tuntemuksia!
VastaaPoistaSitten olisi vielä kysymys: onko sinulla paranemisvaiheessa ollut ahmimista? Ja voisitko tehdä siitä oikein erillisen postauksen? (jollet ole joskus tehnyt..?) itselläni on paino siinä hieman yli normaalin rajan, ja nyt kun olen antanut itselleni vihdoin luvan syödä nälän mukaan, tuntuu, että voisin syödä ihan loputtomasti. Ruoan lisäksi syön jonkun verran herkkuja, sillä mikään määrä ruokaa ei näytä riittävän. Kyse on siis kuitenkin normaalista syömisestä isoilla määrillä, ei siis ahmimiskohtauksista tai muusta. Tiedän periaatteessa, että kehoni yrittää viestittää, että ruokaa tarvitaan edelleen, mutta pelkään silti, että paino nousee hallitsemattoman paljon. Missä vaiheessa minun pitäisi alkaa kontrolloida syömistäni enemmän, erityisesti tätä herkkujen syömistä. Tiedän itse, että herkkujen vähentäminen ja syömisen miettiminen saattaisi johtaa taas siihen kierteeseen, mutta en oikein tiedä miten "normaali" ihminen hillitsee syömistään tai herkutteluaan.
olisin todella kiitollinen, jos ehdit jossain vaiheessa kertomaan kantasi tähän, asia varmasti koskee muitakin parantuvia! :)
Mukavia työpäiviä ja muista vielä keskittyä tervehtymisen loppumetreihin!
-N
Kiitos tsemppaavista sanoistasi :) On varmasti totta, että kiireessä täytyy olla tarkkana, että ehtii syödä kunnolla ja tarpeeksi - ei vain syömishäiriöstä toipuvan, vaan ihan jokaisen meistä! Itse oikeastaan koen olevani melko taspainoisessa tilassa tällä hetkellä, että jos ruokamäärä olisikin vähentynyt, kertoo se vain ja ainoastaan ravitsemustilani korjaantumisesta - ei sairauden temppuilusta :) Koen, että kroppani voi nyt niin hyvin, ettei se enää huutamalla huuda ruokaa, vaan se kokee tavallista nälkää ja samoin nälkä tyydyttyykin normaalisti. Mutta olet enemmän kuin oikeassa siinä, että tämän tilanteen saavuttaminen on vasta tapahtunut ja paino on vasta saavuttanut "normaalin" alarajan, joten tarkkana täytyy sinänsä olla! Mutta ainakin nyt tuntuu niin hyvältä, etten usko edes kiireen sekoittavan tätä saavuttamaani hyvää, vaan kaikesta hopusta huolimatta huolehdin varmasti riittävistä ruokailuista - herkkuja unohtamatta :)
PoistaMutta koska vaikka minun kroppani alkaa jo tasapainoittua tässä painossa - jo ennen sairastumista painoni vakiintui vuosiksi näille paikkeille - ei se kaikilla ole luonnostaan tämä lukema! (voihan toki olla, että minullakin näin vanhempana paino luontaisesti hakeutuukin vielä tästä korkeammalle). Mutta sinun kehosi selvästikin viestittää, että se tosiaan tarvitsee vielä lisäenergiaa - ei se nälkä sinua varmastikaan huijaa! Nimittäin niin selkeästi tunteitasi erottelet, ettei kysymyksessä varmastikaan ole nälän ja mielitekojen sekoittaminen, vaan puhdas energiantarve. Haluaisin uskoa, että noin tarkalla itsetuntemuksella voit oikeasti luottaa kehosi viesteihin. Itse mietin aikanaan samoja ajatuksia - joskus ihan äärimmäiseen pelkoon asti - mutta nyt olen saanut todeta, että kyllä se loputon nälkäkin joskus loppuu ja silloin myöäs herkuttelu pysyy varmasti hallinnassa. Itse syön päivittäin herkkuja, mutten koe tarvetta sitä edelleenkään kontrolloida! Kuten itsekin totesit, ei tässä vaiheessa toipumista ole hyvä - ei sinun eikä minun - alkaa vetämään kontrollia kovin helposti takaisin. Uskon, että sellainen terve syömisten kontrollointi tulee ajan myötä luonnostaan - niin se on ollut ennen sairastumistakin.
Minulla ei siis ole kuulunut sairaudenkuvaani ahmimista eikä myöskään toipumisvaiheeseeni. Mutta olen kuullut kyllä, että todella moni parantuu tällaisen ahmimisvaiheen kautta, mikä on vain seurausta siitä hurjasta energiantarpeesta, mutta mikä helpottuu myös kropan tilan tasapainottuessa.
Tässä jotain ajatuksiani asiasta - toivottavasti niistä olisi edes jotain hyötyä :) Ehkäpä voisin jostain näkökulmasta aiheeseen liittyen ihan postauksenkin kirjoittaa, vaikka tuosta varsinaisesta ahmimisvaiheesta minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta! Mutta loputtomasta nälästä ja loputtoman nälän pelosta on kokemusta senkin edestä, joten ehkäpä voisin siitä kirjoittaakin :)
Tsemppiä sinullekin parantumisen loppumetreille ja ihanaa alkavaa syksyä! :)
Jos vain mitenkään jossain välissä ehhtisit, olisi todella mukavaa lukea lisää nälästä! :)
PoistaItsellä nälkä on vielä todella arka asia,enkä oikein tiedä, miten siihen suhtautua. Sitä pelkää ja odottaa yht' aikaa...
Voin yrittää toteuttaa toiveesi Mari, kunhan ennätän ja löydän hyvän tavan käsitellä aihetta! :) Ihan hyvä postausidea! :)
PoistaNäyttää oikein täysipainoiselta ateriakuviolta arkipäivään. Sairaanhoitajan työ on fyysisesti raskasta, joten vielä toipilaana ollessa on todella hyvä, että satsaat kunnon lämpimään ruokaan ja välipaloihin. Ja tottakai sama kuvio jatkuu sitten, kun paino vakinaistuu.
VastaaPoistaKokkaatte aina tuollaista gourmeta, vallan herahtaa vesi kielelle! :D
Heh, Jarno kokkaa - minä kokkaan vaan perus arkiruokaa ja siivoan jäljet :D
PoistaMutta tosiaan, tarkkana täytyy olla ja aion ehdottomasti jatkaa tällä samalla hyvällä linjalla! :)
On ihan ymmärrettävää,että ruokamäärät kutistuu hiukan,kun ravitsemustila paranee! Hyvältä näyttää! (:
VastaaPoistaJuurikin näin! Asiaa kommentoinkin ylle aivan samanlaisella ajatuksella ravitsemustilan parantumisesta ja luontaisesta energiantarpeen muuttumisesta! :)
PoistaMissä vaiheessa ateriasuunnitelmaasi kuuluivat täydennysravintojuomat vai ovatko koskaan kuuluneetkaan?
VastaaPoistaMinä olen aina viimeiseen asti välttänyt lisäravinnejuomia ja halunnut muuttaa ne ateriasuunnitelmiin ihan ruoaksi osastolla ollessani. Helsingissä kaikilla kuitenkin kuului suunnitelmaan yksi lisäravinne päivittäin. Myös viime syksynä ja lopputalvesta yritin nostaa painoani raskauden aikana kovasti, jolloin söin "tehokuureina" muutaman viikon ajan 2-3 nutridrinkkiä päivittäin tavallisen ruoan lisäksi!
PoistaHyvältä näyttää! Keep going!
VastaaPoistaKysyisin sulta pääaterioiden kokomäärästä. En hahmota sitä oikein kunnolla vielä. Minkä kokoisilla annoksilla olet saanut toivottua tulosta? Jos vertaa vaikka viime ateriasuunnitelmiisi (ateriasuunnitelma 1. ja 2.)? Kiitos!
Kiitos! :)
PoistaAika lailla olen tarvinnut sellaisia suuremman ateriasuunnitelmani kokoisia annoskokoja! Ottaen vielä huomioon senkin, että aina ruoka ei todellakaan ole ollut sairaalaruokamaisia kevyehköjä tai normaalia kotiruokaa vastaavia annoksia, vaan osa ruoista on oikeasti ollut kokoa kokonainen pitseriapitsa tms.! Mutta kyllä melko suuria ovat perusruoka-annoksetkin olleet, että tulosta on tullut - ja kyllä nälkäkin tuollaista koko luokkaa on todellakin ollut!
Kiitos.
PoistaMeneekö sulla muuten kokonainen hampurilaisateria vai otatko pelkän hampurilaisen? (:
En suoraan sanoen tykkää lainkaan perus hampurilaispaikkojen ranskalaisista enkä juuri niiden hampurilaisistakaan välitä, joten niitä tulee harvemmin syötyä! Mutta jos satumme käymään sellaisessa, ei hampurilainen pelkästään riitä. Joten olen saattanut ottaa ranskalaisten tilalle vaikkapa mozzarellatikkuja tms. Mutta ihan ravintoloiden ranskalaisista/ristikkoperunoista pidän kyllä! Eli tuolloin syön kyllä sekä hampparin että lisukkeet :)
PoistaOkei. Eli et ''noudata'' enää niitä olikohan hyksistä saatuja määriä ulkona syömiseen. Hyvä niin, sillä eihän sitä nälkää voi noin vaan märäillä. :)
PoistaÄläkä ihmettele, saatan joskus kommentoida myös anonyymina, jos olen jollain muulla koneella. :)